Revontulen retket 2.

                                                      Ketun toive

Niin ketun päivät kuluivat ja samalla hän tutkiskeli ympärilleen, josko hänen hartaasti toivomansa punaturkki olisi ilmestenyt metsään. Kettu oli tutkinut kaikki polut ja koittanut etsiä toivomaansa punaturkkia. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Hiljaisuus kuului vielä ketun korviin ja iltakin alkoi vaihtumaan yöksi. Kettu katsoi taivaalle ja kuuli taas metsästä rätinän ja paukkeen. Oli taivaalle ilmestynyt Revontuli lintu kauniin vihreän hohteensa kanssa. Tällä kertaa lintu entistä loistavampi ja sen siivet olivat isommat. Samalla kettu mietti Revontuli linnun sanoja. Ja Ketulle heräsi kysymyksiä, mitkä liittyivät tähdenlentoon ja toivomukseen ja sen toteutumiseen. 

Taivaalta kuului Revontuli linnun ääni. " Kettu älä ole huolissasi, sinun toiveesi on jo matkalla, tähdet kertoivat sen. Maltahan vielä hetki, kyllä sinun toiveesi on kokoajan tulossa sinun luoksesi. Kettuseni, pidä sydänmesi vain avoinna ja kuuntele sitä." Sanoi Revontuli lintu, Ketulle. 

" Minun sydänmeni on ollut auki kokoajan ja sinne on mahtunut niin monta elämisen tarinaa, mutta sitä yhtä ja kaunista sydänmeni toivoo" Sanoi Kettu, Revontuli linnulle.

" Kettuseni, älä luovu toivosta, sinulla kaikki hyvin ja sinulla on sinun unelmat ja haaveet, ja toiveesi on matkalla, anna sille vielä vähän aikaa, että se löytää sinun luoksesi" Sanoi Revontuli lintu, Ketulle. 

Kun kettu katseli Revontuli lintua ja sen vihreää hohdetta joka sai taivaan leiskumaan. Esitti kettu kysymyksen Revontuli linnulle.

" Miltä rakkaus tuntuu kun se tulee?" Kysyi Kettu, Revontuli linnulta.

" Voi kettuseni, sinulla on sydän jolla sinä tunnustelet elämää, ja kun rakkaus tulee ja valtaa sydänmesi, ei silloin sydänmessäsi ole pelolle enään tilaa. Vaan sydänmeesi tulee syvä rauha ja tyyneys, lämpö, ymmärrys, hyväksyminen, sinä et kettuseni pelkää enään" Sanoi Revontuli lintu ketulle.

" Mutta minua jännittää tämä toive, jonka olen toivonut, enkä saa mielestäni sitä, haaveilen ja unelmoin, katsoen taivaan tähtiä, tunnustelen elämää sydänmelläni" Sanoi Kettu, Revontuli linnulle.

" Voihan kettuseni, elämä on aina jännittävää, elämään kuuluu myöskin yllätykset, joita ei osaa edes odottaa" Sanoin Revontuli lintu, Ketulle. 

Taivaalle katsoessa Kettu tunsi kuinka sydän löi rauhallisesti ja kuuli sen rauhalliset lyönnit. Pelko oli väistymässä ja tekemässä tilaa rakkaudelle. Ketulla oli hyvä olla. Siinä samalla Kettu vänytteli ja haukotteli, tunsi rentouden. Kettu lähti kohti omaa pesäänsä, koska oli jo myöhä aika käydä nukkumaan. Kokopäivän se oli metsässä ihmetellyt ja hämmästellyt kulkenut ja luonnut omia polkujaan.

 

Revontulen retket

                                                 Revontuli lintu

Revontulien leiskuntaa ja tanssia katsoessa, alkoi revontulien väri hieman katoamaan kun aamuaurinko teki tuloaan. Ketun hämmästyksesi tuli tämä revontuli lintu aivan hänen eteensä ja avasi siipensä. Se näytti hyvin pieneltä ja vihreältä. Hyvin erilaiselta kuin muut linnut mitä kettu oli metsässä tavannut. 

"Minun on nyt aika tulla takaisin tänne, koska aurinko on nousemassa. Ilmestyn aina sillöin tällöin taivaalle kun on olen saanut tarpeeksi voimia. Sitten minä teen värit taivaalle, vaikka olenkin näin pieni."  Sanoi Revontuli lintu ketulle. 

Kettu ihmetteli lintua ja samalla käänteli päätään ja hieman hieraisi silmiään, koska tuo pieni lintu hehkui vihreää valoa. Siitä myöskin kuului hyvin sähköinen ääni joka oli enemmänkin rätinää. Mutta paljon vaimeampaa kuin ennen taivaalle singahtamista salamanlailla. Kettu oli vielä sanotan näystä ja keskustelusta revontuli linnun kanssa. Muutkin metsäneläimet ihmettelivät tuota hehkuvaa pientä lintua joka hehkui vihreää valoa. Osa linnuista jotka olivat paikalla käänsivät nokkansa toiseen suuntaan, todeten että on siinäkin outolintu.

"Tiedätkö mitä kettu? Olen aika väsynyt ja tämän illan ja yön lentämisestä. Minä lähden tästä tuonne metsään piiloon ja nukkumaan, ilmestyn sitten taas" Sanoi Revontuli lintu ketulle.

"Koska sinä tulet takaisin taivaalle?" Kysyi kettu Revontuli linnulta.

"Kyllä minä ilmestyn taas taivaalle, onhan sinulla tähdet taivaalla kettuseni. Ihaile taivaan tähtiä ja tähdenlentoja. Muista myös toivoa jotain kun näet tähdenlennon taivaalla" Sanoi Revontuli lintu ketulle. 

Revontuli lintu katso auringon valon ja metsän sekaan. Samalla kettu alkoi pohtimaan, että mitä voisi toivoa kun näkee tähdenlennon. Siinä kettu hetken aikaa pohdiskeli ja mietti tarkkaan mitä toivoisi, kun tähdenlento taivaalle ilmestyy. Kettu oli metsän ainut punaturkki, ei sillä ollut mitään havaintoja missä toinen kettu mahtaisi olla. Pitkään se oli kaivannut toista punaturkkia elämäänsä. 

Kettu oli varsinainen haaveilija ja unelmoija. Kettua pidettiin viekkaana ja ovelana, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Todellisuudessa kettu oli empaattinen olento joka jäi kuunteleman muiden huolet ja murheet. Kettulla oli tapana tehdä omia hyväntahtoisia jekkuja muille. Ihan kaikki eivät ymmärteneet ketun juttuja, koska olihan se nyt kettu. Monen monta yötä kettu katseli taivaalle ja odotti tähdenlentoa, että voisi esittää toiveensa. Mitään tähdenlentoa ei kuitenkaan näkynyt niitä odotteli. 

Kun kettu oli lähdössä pois järvenjäältä ja käänsi katseensa kohti metsään. Jotankin välähti taivaalla. Kettu käänsi päänsä kohti taivasta, ja siellä lensi tähti. Kettu riemastui näystä niin paljon, että lumipöllysi ympäriinsä kun se hännällään huiskutti iloisesti. Pari varista oli tullut puiden oksille katsomaan ketun touhuja. 

"Kettu oletko sinä opetellut jo tanssimaan vai mikä sinulle on tullut?" Kysyi varis ketulta.

"Näin tähdenlennon ja esitin toivomuksen, olen tähdenlentoa odottanut monta iltaa. Ja kun olin kääntymässä kohti metsään, se vain ilmestyi taivaalle" Sanoi kettu varikselle.

"Mitä sinä kettu oikein toivoit?" Kysyi toinen varis ketulta.

" Se on salaisuus, näette sitten jos toiveeni toteutuu" Sanoi kettu variksille.

Mutta niin vain kettu näki tähdenlennon taivaalla ja riemuitsi sitä. Oli jo melkein aamuyö ja kettu tuumasi, että nyt aika käydä nukkumaan. 

 

Kirjani Eliakselle ja muille myös luettavaksi.

                                                 Alkusanat

Siis aloitetaan.

Olen paljon puhunut kirjaprojektistani lähimmäisilleni, ystäville ja kavereille. Jottei koko homma vaan jäisi siitä puhumiseksi, on tarttuva kiinni näppäimistöön. Ja samalla teille muillekkin avattava, mistä inspiraationi on alkunsa saanut.

Viime vuonna sain kuulla, ihanan yllätyksen joka muutti elämääni ja nostatti inspiraation ilmoille. Rakas veljenpoikani, jota maailmaan odottelin ja nyt olet elämässäni tuoden iloa ja uusia tunteita tämänkin tädin elämään. Sinusta tulostasi kuuleminen antoi tädille sitten aihetta käyttää luovuutta, niin kuvataiteen muodossa kuin kirjallisessa ilmaisussa. Ja päästää oma mielikuvitus valloilleen ja johdattaa myös aikuisia pois arjen kiireiden keskeltä.

Tiedän lapset ovat hyvin kriittistä porukkaa, joten mitä tahansa ei voi kynästä antaa tulla tai muistakaan kuvataidevälineistä. Koska te jos mitkä osaatte antaa todella suoraa palautetta, ilman minkään näköisiä suodattimia. Tai mitään muutakaan hetken harkinkaa.. Joten jos saan kirjastani päähäni, olen sen suurimmalla todennäköisyydellä ansainnut, mutta ehkäpä tässä vien sinut retkelle satujen ihmeeliseen maailmaan. Koska kuka nyt jaksaa alkutekstien esittelyä ihmetellä. Tiedetään tiedään turhaa jäkätystä, mene siis jo niihin mielenkiintoisempiin juttuihin. 

                                       Revontulen retket

Taivaalla leiskuvat tulet toivat mukanaan hämmästystä, kaikkille jotka ne metsässä näkivät. Metsäneläimillä tuntui olevan jännittävä hetki sitten koko talven. Yhtä äkkiä ketun katse osui taivaalle, aivan kun joku tuntematon olisi avannut siipensä ja sytyttänyt taivaan leiskumaan. Ennen taivaalle ilmestymistä, oli metsässä kuullut rätinää ja pientä pauketta, pieni munan muotoinen valopallo kimposi taivaalle. Se kohosi taivaalle valona ja räjäyttäen taivaan väreillään. Muut linnut olivat tuota hehkuvaa munamaista valopalloa ihmetelleet ja miettineet, että kenen se on ja mistä se on tänne ilmestynyt.

Kettu tuntui kuitenkin parhaiten tietävän mistä on kyse, olihan hän sitä etäältä seurannut. Tämä pieni ja pörröinen, metsää ja sen elämää seuraava kettu. Tämän punaturkkisen olennon tutkiminen ja uteliasuus, rannoilla ja lumessa tanssiminen sai uudet sävyt elämään. Sen katse kohosi enemmän taivaalle, pienen pienillä tassuillaan se hieraisi silmiään. Se kiljaisi iloisen kettumaisen kiljaisun ja haltioituneena katsoi taivaalle. Pakkanen oli kiristynyt ja samalla myöskin jäätynyt järvi toi oman tunnelmansa ja äänensä kuuluviin. Kettu ei saanut silmiään irti taivaalla tanssivista taivaan tulista. Aivan kun jonkinlainen taika olisi ilmestenyt ja lumonnut kaikki taivaalle katsojat. Ketulla tuntui olevan juhlat tuumasivat muut metsäneläimet, sen riemun kiljahduksia ja tanssia seuratessa.

Se tanssi niin, että pakkaslumi pöllysi ja kimalteli. Se huiskutti häntäänsä iloisesti tanssiessaan. Olihan taivas ollut pitkään tumman ja välillä näkynyt vain tähtiä, mutta ei revontulen leiskuntaa. Ketun riemu ja riemunkiljahdukset, antoivat aihetta muidenkin päästää äänensä kuuluviin. Öisen metsään mahtui myös talvehtivien lintujen ja muiden eläimien ääniä mukaan. Taivas tarjosi parastaan katsojille, vaikka ihmettelyn aihetta sitä ennen riittikin, että mistä rätinä ja pauke kuului. Ja mikä oli se hohtava munan muotoinen pallo lumihangessa. Jota linnut vierastivat eivätkä tunnistaneet omakseen. Punatulkku veikkasi sen olevan käenmuna, joka on tippunut ohi pesän ja jäänyt sitten maahan. Mutta ei se ollut käenmuna, joka rätinää ja pauketta piti ja salamanlailla taivaalle singahti. 

Myöskin Tikka oli sitä ihmetellyt mutta todennut, että antaa moisen outouden olla, ja jatkanut nokallaan nakuttamista. Sille oli uuden pesänrakentaminen tärkeämpää kuin hohtavan munanmuotoisen pallo ihmettely lumihangessa.

Kettua oli jo jonkin aikaan huvittanut lintujen heittämät veikkaukset hohtavasta munanmuotoisesta pallosta, joka oli ollut lumihangessa.