Revontuli lintu
Revontulien leiskuntaa ja tanssia katsoessa, alkoi revontulien väri hieman katoamaan kun aamuaurinko teki tuloaan. Ketun hämmästyksesi tuli tämä revontuli lintu aivan hänen eteensä ja avasi siipensä. Se näytti hyvin pieneltä ja vihreältä. Hyvin erilaiselta kuin muut linnut mitä kettu oli metsässä tavannut.
"Minun on nyt aika tulla takaisin tänne, koska aurinko on nousemassa. Ilmestyn aina sillöin tällöin taivaalle kun on olen saanut tarpeeksi voimia. Sitten minä teen värit taivaalle, vaikka olenkin näin pieni." Sanoi Revontuli lintu ketulle.
Kettu ihmetteli lintua ja samalla käänteli päätään ja hieman hieraisi silmiään, koska tuo pieni lintu hehkui vihreää valoa. Siitä myöskin kuului hyvin sähköinen ääni joka oli enemmänkin rätinää. Mutta paljon vaimeampaa kuin ennen taivaalle singahtamista salamanlailla. Kettu oli vielä sanotan näystä ja keskustelusta revontuli linnun kanssa. Muutkin metsäneläimet ihmettelivät tuota hehkuvaa pientä lintua joka hehkui vihreää valoa. Osa linnuista jotka olivat paikalla käänsivät nokkansa toiseen suuntaan, todeten että on siinäkin outolintu.
"Koska sinä tulet takaisin taivaalle?" Kysyi kettu Revontuli linnulta.
"Kyllä minä ilmestyn taas taivaalle, onhan sinulla tähdet taivaalla kettuseni. Ihaile taivaan tähtiä ja tähdenlentoja. Muista myös toivoa jotain kun näet tähdenlennon taivaalla" Sanoi Revontuli lintu ketulle.
Revontuli lintu katso auringon valon ja metsän sekaan. Samalla kettu alkoi pohtimaan, että mitä voisi toivoa kun näkee tähdenlennon. Siinä kettu hetken aikaa pohdiskeli ja mietti tarkkaan mitä toivoisi, kun tähdenlento taivaalle ilmestyy. Kettu oli metsän ainut punaturkki, ei sillä ollut mitään havaintoja missä toinen kettu mahtaisi olla. Pitkään se oli kaivannut toista punaturkkia elämäänsä.
Kettu oli varsinainen haaveilija ja unelmoija. Kettua pidettiin viekkaana ja ovelana, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Todellisuudessa kettu oli empaattinen olento joka jäi kuunteleman muiden huolet ja murheet. Kettulla oli tapana tehdä omia hyväntahtoisia jekkuja muille. Ihan kaikki eivät ymmärteneet ketun juttuja, koska olihan se nyt kettu. Monen monta yötä kettu katseli taivaalle ja odotti tähdenlentoa, että voisi esittää toiveensa. Mitään tähdenlentoa ei kuitenkaan näkynyt niitä odotteli.
Kun kettu oli lähdössä pois järvenjäältä ja käänsi katseensa kohti metsään. Jotankin välähti taivaalla. Kettu käänsi päänsä kohti taivasta, ja siellä lensi tähti. Kettu riemastui näystä niin paljon, että lumipöllysi ympäriinsä kun se hännällään huiskutti iloisesti. Pari varista oli tullut puiden oksille katsomaan ketun touhuja.
"Kettu oletko sinä opetellut jo tanssimaan vai mikä sinulle on tullut?" Kysyi varis ketulta.
"Näin tähdenlennon ja esitin toivomuksen, olen tähdenlentoa odottanut monta iltaa. Ja kun olin kääntymässä kohti metsään, se vain ilmestyi taivaalle" Sanoi kettu varikselle.
"Mitä sinä kettu oikein toivoit?" Kysyi toinen varis ketulta.
" Se on salaisuus, näette sitten jos toiveeni toteutuu" Sanoi kettu variksille.
Mutta niin vain kettu näki tähdenlennon taivaalla ja riemuitsi sitä. Oli jo melkein aamuyö ja kettu tuumasi, että nyt aika käydä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti