Kuka sinä olet?
Ketulle heräsi kysymyksiä naiselle, joka oli rumpua soittanut ja laulanut. ja kertonut hieman itsestään. " Miksi sinun sydänmesi on niin iso kuin kerroit minulle, ja miten se vastaanottaminen tarkoittaa oikein? " Kysyi Kettu, naiselta.
Nainen oli hetken aikaa hiljaa ja mietti että uskailtaisiko kertoa Ketulle elämästään. Mutta hetken hiljaisuuden jälkeen, katsoi hän Kettua silmiin.
"Kettuseni kun elämässä näkee ja kokee kaikenlaista, niin jokainen meistä on hyvin haavoittuvainen. Elämä tuo erilaisia ihmisiä ja kokemuksia mukanaan. Haavoittuvuudella tarkoitan nyt Kettuseni sitä, että kun sydänmessä käy vierailulla niitäkin ihmisiä, jotka tuovat sellaisia kokemuksia elämään, että sydän repeää kasvukivuista." Kertoi nainen Ketulle.
Kettu hieman hämmystyneenä käänteli päätään ja ihmetteli kasvukipuja. Ja päätti kysellä hieman lisää naiselta tämän sydänmestä, joka alkoi hehkumaan tämän rinnassa.
"Miltä nämä kasvukivut ovat?" Kysyi Kettu, naiselta.
Nainen oli taas hetken hiljaa ja mietti kertoisiko Ketulle mitä ne ovat. Ja samalla katsoi nuotiossa olevaan tuleen.
"Kettuseni, ne ovat tunteita joita elämä meille tuo eteen kokemusten kautta" Kertoi nainen lempeästi Ketulle.
Kettu katsoi naista joka tuijoitti tuleen ja mietti hetken aikaa naisen kertomaa.
" Sinä vastaanotat siis tunteita sydänmellesi?" Kysyi Kettu, naiselta.
Nainen oli jälleen kerran hetken hiljaa ja katsoi Kettua suoraan silmiin ja hymyili samalla.
"Kyllä, minä vastaanotan tunteita mutta tällä sydänmellä joka minulla on, niin annan myöskin todella paljon rakkautta." Kertoi nainen lempeästi Ketulle.
Samalla Kettu katsoi naista silmiin uteliaasti.
"Kertoisitko minulle vielä, että miten ihmeessä sinä ilmestyit ja osasit vastata toivomukseeni?" Kysyi utelias Kettu, naiselta.
Nainen oli jälleen kerran hiljaa ja katsoi Kettua lempeästi silmiin.
"Kettuseni, minä tunnen sydänmelläni ja näen sillä asioita myöskin. Näin sinusta paljon asiota, vaikka et niitä koskaan minulle ääneen kertonut" Sanoin nainen lempeästi Ketulle.
Samalla Kettu katsoi naista suoraan silmiin uteliaasti ja oli hetken aikaa hiljaa. Kunnes uusi kysymys tuli sille mieleen.
" Sinä olit kaltaiseni punaturkki ja otit rummun käteesi, muutuit ihmiseksi ja naiseksi. Tiedätkö sinä mitä minun turkkini alla on sitten" Kysyi Kettu, naiselta.
Nainen katsoi Kettua jälleen kerran lempeästi silmiin ja hymyili samalla.
" Niin en ole täysin varma mitä turkkisi alle on piilotettu, mutta sydänmesi äänet ja toiveet olen kuullut. Sinä Kettuseni olet kaiken rakkauden arvoinen mitä sydänmessäni on, oli turkkisi alla mitä vain" Kertoi nainen lempeästi Ketulle.
Kun nainen oli vastannut Ketun kysymyksiin, alkoi Ketun sisällä sen oma sydän lyömään vielä voimakkaammin, lämpö ja rauha voimistuivat, rentous meni ketun jäseniin. Kettu meni naisen viereen istumaan, koska koki tämän turvalliseksi ja lämpimäksi.
"Mikä sinun nimesi on?" Kysyi Kettu, naiselta.
"Nimeni on Revontuli" Kertoi nainen, Ketulle.
"Miksi sinun nimesi on Revontuli" Kysyi Kettu, naiselta.
Nainen oli hetken aikaa hiljaa ja purskahti lempeään nauruun, ja katsoi Kettua silmiin. Hetken nauramisen jälkeen nainen alkoi kertomaan.
"Nimeni on Revontuli sen vuoksi, koska olen hyvin eläväinen, eloisa, värikäs" Kertoi nainen, Ketulle.
Revontuli lisäsi nuotioon lisää puita ja istahti Ketun viereen, ja otti rumpunsa esille. Kettu katsoi rumpua ja ihmettelin sen kuvioita.
"Voisitko kertoa mitä tuolla rummulla oikein tarkalleen tehdään?" Kysyi Kettu, Revontulelta.
Samalla Revontuli naurahti ja hymyili Ketulle.
"Voi Kettuseni, rakkaani. Tätä rumpua käytetään matkojen tekemiseen, jolla haetaan tietoa ylisestä ja alisesta, keskisestä. Nämä ovat varmaankin sinulle hieman vieraita asioita. Rummulla tehdään matka joilloin haetaan, joko kadonnut sielu, tai löydetään voimaeläimiä, parannetaan ihmisiä, sen rentouttavalla äänellä. Se vapauttaa näkemään asioita syvemmin. Tämä varmasti kuulostaa sinusta pelottavalta ja samalla kiehtovalta, eikös niin? Sanoi nainen, Ketulle.
Kettu katsoi Revontulta ja rumpua hieman ihmeissään.
Revontuli alkoi soittamaan rumpuaan nuotion leimutessa. Kun rummun äänet kumahtelivat ja kantautuivat järveä pitkin, alkoi Revontuli laulamaan. Niin herkistyi Kettu, Revontulen äänestä joka oli kirkas, korkea, lempeä joka kantautui kauas.
"Neljä tuulta anna mun rakkauden luokseni tulla.
Lentää laillla joutsenen valkoisen,
anna hälle voimaa ja rohkeutta tulla, rakkautta suurta.
Matka pitkä on suunnasta tuntemattomasta,
anna mun rakkaani luokseni tulla.
Ei hälle kipua tuskaa, enään sydänmeen suoda.
Anna joutsenen tulla"
Lauloi Revontuli rumpunsa kanssa nuotion ääressä Ketulle, joka vaipui uneen rummun kumahdukseen nuotion ääressä, Revontulen viereen. Kun Kettu oli nukahtanut, silitti Revontuli sen pehmeää turkkia ja nukahti itse myös Ketun viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti