Susi
Revontuli lähti kulkemaan rantoja pitkin lumessa ja sen sataessa myös taivaalta. Vastatuuli oli kova, se puhalli kylmästi kasvoihin, joilloin Revontulen silmät vuosivat kyyneliä tuulen voimasta. Hiljaa hän mutisi itsekseen. "Nämä luonnot voima, tuuli, kylmyys, pakkasen pauke. Olen tässä ja nyt. Muusta en vielä tiedä nyt"
Kaivoi Revontuli ketunnahoista tehdystä viitastaan tulisoihdun ja istui rantakalliolle. Istui hän rantakalliolla soihtu kädessään ja katsellen maisemia. Kääriytyihän viittansa sisällä tiukemmin, enemmän suojaan tuulen kylmyydeltä. Ajatuksissaan hän mietti järven poikki kävelemistä, kodalla joka sijaitsi toiselle puolelle järveä.
Lunta oli paljon jään päällä, myöskin tuuli puhalsi entistä kovempaa. Kääriytyi Revontuli entistä tiukemmin ketunnahka viittaansa.
"Tuuli tuuli, hellitä hieman. Anna minun kulkea matkani määränpäähän." Sanoi Revontuli tuulelle. Joka alkoi hellittämään. Matkaa kulkiessa alkoi jään alta kuulumaan ääniä, aivan kun jotain olisi hajoamassa jalkojen alta. Oli Revontuli melkein saapunut rantaa jossa kota sijaitsi. Yhtä äkkiä jää hajosi Revontulen jalkojen alta.
Rimpuili Revontuli hetken aikaa jäisessä vedessä ja huusi. "Sinä et minua saa vaikka kuinka pohjaan yrittäisit minut viedä" Niin Revontuli nousi avannosta ja juoksi tyhjään kotaan, johon laittoi nuotion ja riisui viittansa ja taljansa.
" Voihan elämä, kaikkea sitä eteen tuleekin ja sattuukin tapahtumaan, mutta kaikesta tästä olen selvinnyt. Tässä minä olen kylmissäni ilman viittaani ja taljojani. Miksit koettelet minua näin" Puhui Revontuli yksin kodassa, tulen tanssiessa tulipaikassa.
Hänen oli pakko tanssia, että ei kylmyys turrutaisi häntä.
" Tässä olen nyt vain alastomana, vain toiveeni ja haaveni matkassa, rumpuni ja ääneni, järvi veden kastelemat taljani ja viittani" Puhui Revontuli yksin kodassaan.
Oli hän tanssimalla saanut itsensä lämpimäksi ja taljat ja viitta kuivunut tulen lämmöstä ja alkoi olemaan pimeää. Lähti hän ulos kodastaan soihtunsa kanssa katsomaan mikä rapina kuului kodan takaa. Hän näki ison suden jalanjäljet edessään. Soihdusta osuva valo osui suden silmiin, jotka näkyivät 2 metrin päässä Revontulesta. Susi alkoi murisemaan ja näyttämään hampaitaan, se tuli uhkaavasti kohti.
"Älä tule lähemmäksi minua, kuuletko sinä! Sanoi Revontuli kantavalla äänellään sudelle, joka otti askeliaan kohti Revontulta.
"Etkö sinä ymmärrä, sinun käy kohta huonosti jos tulet vielä askeleenkin lähelleni. Minä en ole taipumassa sinun ruuaksi, en tänään enkä myöskään huomenna." Huusi Revontuli sudelle, joka otti askelia vieläkin lähemmäksi. Sillä oli nälkä ja oli se haistanut Revontulen kaukaa kulkemasta. Susi näytti enemmän hampaitaan ja nousi takajaloilleen uhkavaasti.
Susi tuli lähemmäksi Revontulta ja olivat jo kasvotusten.
Päästi Revontuli voimmakkaan ääneen sisältään, että metsä kaikui äänestä, se särki suden korvia. Samalla Revontuli huitaisi palavalla soihdullaan sutta.
"Minähän sanoin sinulle, että älä tule lähemmäksi. Nyt mene tiehesi, ennen kun turkkisi syttyy palaamaan viimeisen kerran" Huusi Revontuli sudelle, joka perääntyi ja lähti juoksemaan kohti metsään.
Samalla Revontuli meni lämpimään kotaan ja istui alas ja katsoi tulta.
" Huh huh, kaikkea tämä elämä eteeni heittää, eikö jäihin tippuminen olisi riittänyt, niin laitat vielä nälkäisen sudenkin vielä perässäni" Puhui Revontuli tulen ääressä itsekseen.
Sudelle oli kuitenkin viesti Revontulelle, vaikka kohtaaminen ei ollut kovinkaan mieluinen. Susi tuo mukanaan: Mielen tutkiskeluun ja intuitiiviseen tiedon oikean polun löytämiseen elämässä.
Vaikka kohtaaminen uhkaavan suden kanssa, oli opettavainen. Ei nälkäinen susi ole koskaan turvallinen, vaikka sen viesti laittaakin ajattelemaan ja tutkimaan omia polkuja.
Oli Revontuli väsynyt ja nälkäinen, kääriytyi hän tiukemmin viittaansa ja taljoihinsa ja nukahti tulen tanssiessa tulipaikassa. Kun Revontuli nukahti, alkoi hän näkemään unia, matkasta jossa hän lensi Kotkan lailla taivaalla, nähden minne rannassa olevat miehen askeleet veivät. Oli Revontuli unessaan muuttunut Kotkaksi joka pystyi lentämään ja näkemään tarkasti mitä metsässä tapahtui ja minne ihmisen jäljet veivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti